Reitit Stages

Etappi 1
Etappi 2
Etappi 3

Tällä sivulla olevat kartat ja reittikuvaukset ovat vuodelta 2017. 2018 tapahtuman reitit tulevat olemaan hyvin pitkälti samat, mutta etappien kokonaismatka tulee lyhenemään ja kokonaiskisan tavoitepituus on 180km. Lopulliset reitit julkaistaan keväällä.

Etappi 1: 70km

Kulmakuru on Saariselän maastopyöräilyn klassikko, emmekä halunneet jättää sitä mistään hinnasta pois etappikisan reiteiltä. Pienillä päivityksillä reitti on entistäkin ehompi! 🙂

Startloop tuntureille

Kulmakurun kierros alkaa rapsakalla parin kilometrin nousulla Kaunispään huipulle. Alkumatka ajetaan starttiauton perässä asfalttitietä, mutta nousun puolivälin jälkeen siirrytään polulle.

Huipulta siirrytään vauhdikkaaseen ja kumpuilevaan laskuun Kaunispään ja Urupään väliin. Seuraavaksi reitti jatkuu kivipintaisena hiekkatienä ylös Urupään huipulle. Urupäältä käännytään jälleen kapealle polulle, jota pitkin lasketaan alas tunturista nelostien laitaan.

Tien laidassa lähdetään seuraamaan vasemmalle lähtevää hiekkatietä, jota pitkin ajetaan takaisin Saariselän kylälle. Nesteen huoltoaseman kohdalla alitetaan nelostie ja suunnataan kohti erämaata. Nesteen parkkipaikan kulmalla on erinomaisen hyvä paikka järjestää oma huolto.

Kohti erämaata

Tienalituksen jälkeen päästään ensimmäiselle pidemmälle polkuosuudelle. Tasaisessa mäntymetsässä reitti suuntaa kohti Kuusipää tunturia, ja lähtee nousemaan kohti Kuusipäänvaaraa. Aiemmilta vuosilta tuttu avotunturiosuus jää tällä kertaa väliin, ja reitti suuntaa suoraan Riekkovaarantielle. Viimeinen paikka omalle huollolle on kohta, jossa reitti tulee Riekkovaarantielle. Tolosjoen rantaan ei saa turvallisuussyistä ajaa autolla.

Vauhdikasta hiekkatiepätkää kestää muutaman kilometrin, jonka jälkeen tie laskeutuu alas Tolosjoen rantaan. Jyrkässä alamäessä on paljon irtokiviä, joten vauhdin kanssa kannattaa olla varovainen. Tolosjoen rannassa on järjestäjän huoltopiste.

Joen ylitys ja tiukka nousu

Tolosjoessa on normaalina kesänä vettä 30-40cm, ja sen pystyy helposti kahlaamaan yli. Joenylityksessä on ajokielto, eli jokaisen osallistujan on käveltävä joen yli. Ylityksen jälkeen polku lähtee melkein heti jyrkkään ja pitkään nousuun kohti Kulmakurua, ja seuraavat noin 10km on yhtämittaista single-trackia. Siellä täällä nousu käy niin jyrkäksi, että täytyy polkea tosissaan, ettei joudu jalkamieheksi. Vaikka saattaa tuntua, ettei nousu lopu koskaan, älä luovuta – kyllä se loppuu. Jos joudut jalkautumaan, kannattaa kurkata olan taakse sillä näkymät jokikanjoniin ovat todella hienot!

Pitkä nousu palkitaan tunturin huipulla. Syvä ja jylhä Kulmakuru aukeaa aivan kisareitin vieressä, ja näkymät kaikkiin ilmansuuntiin ovat uskomattoman hienot. Kulmakurusta eteenpäin reitti jatkuu pitkänä kumpuilevana polkualamäkenä kohti Harriojan laavua.

Mäntymetsiin

Harriojan jälkeen siirrytään hetkeksi hiekkateille. Kuinka liukkaalta hiekkatie voikaan tuntua kymmenien kilometrien polkutaipaleen jälkeen? Hiekkatiet kurvailevat kauniissa avarassa mäntymetsässä, ja pian reitti saapuukin Kutturan tielle. Kutturan tiellä on erinomainen paikka omalle huollolle, ja sieltä löytyy myös toinen järjestäjän huolto.

Tolosjoki ylitetään toisen kerran Kutturantien siltaa myöten. Lyhyen asvalttisiirtymän jälkeen siirrytään metsäteille Kutturantien eteläpuolelle. Ne joilla on aikaa maisemien katseluun näkevät näillä kohdin Saariselän elävää kullankaivuu perinnettä. Nelostie ylitetään Kakslauttasen kohdalla, ja tienylityskohdalla on liikenteenohjaus.

Tienylityksen jälkeen matka jatkuu neulaspohjaisella kelkkareitin pohjalla kohti Kiilopäätä. Parin kilometrin ajon jälkeen reitti poikkeaa toisen kerran tutulta Kulmakurun kierroksen reitiltä. Reitti kurvaa alikulun kautta Kiilopääntien ali ja suuntaa ensimmäistä kertaa kohti Urho Kekkosen kansallispuistoa. Seuraavat kilometrit kohti Niilanpään poroerotusaitaa ovat tasaista loivaa ylämäkeä. Vähitellen alusta muuttuu neulaspintaisesta kärrytiestä kivikkoisemmaksi samalla kun maisemat komistuvat ja puusto vähenee.

Kohti Saariselkää

Niilanpäältä reitti kääntyy takaisin kohti Saariselkää. Ensimmäiset kilometrit Kiilopäälle ajetaan vahdikasta uraa loivaan alamäkeen. Kiilopäällä on järjestäjän huolto ja samalla hyvä mahdollisuus omaan huoltoon. Heti Kiilopään jälkeen lähdetään nousemaan Ahopään päälle. Vaikka nousu ei olekaan järin pitkä, saattaa se tässä vaiheessa matkaa tuntua jo raskaalta. Ahopäältä alkaa pitkä ja vauhdikas lasku, joka on paikoin myös melko tekninen. Jos sattuu märkä keli, kannattaa kallioilla olla varuillaan.

Laskun jälkeen reitti kääntyy pois latupohjalta kulkeakseen muutaman kilometrin historiallista Ruijanpolkua pitkin. Ruijanpolku on kapeaa ja vauhdikasta neulaspolkua. Laanilassa reitti poikkeaa kolmannen kerran vanhalta reitiltä. Laanilasta matka jatkuu kohti Iisakkipäätä ensin vauhdikkaana hiekkatienä. Piispanojalta reitti kapenee ja muuttuu kivikkoisemmaksi lähtien samalla nousemaan tasaisesti kohti Iisakkipäätä.

Pääsiäiskurun reunalta reitti kurvaa huiputtamaan vielä viimeistä tunturia eli Iisakkipäätä. Iisakkipäältä suunnataan mutkittelevaa polkua pitkin kohti pohjoisempaa Iisakkipään huippua. Huipulta mutkitellaan alas Ski & Sport Resort Saariselän ala-asemalle. Lasku on paikoin jyrkkä, joten tässä kohtaa kannattaa vielä olla hereillä!

Loppukiri

Ala-aseman jälkeen voi jo alkaa virittelemään loppukiriä kohti Saariselän keskustaa.

Alkuun


Etappi 2: 80km

Saariselkä MTB Maratonin alkuperäistä 40km reittiä on ajettu vuodesta 2011 lähtien. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja nyt myös kakkosetapin reitti on laitettu lähes kokonaan uusiksi. Legendaarisen reitin seuraaja on itseoikeutetusti ”Vellinsärpimän lenkki”, jonka tiesimme haluavamme etappikisan reiteille heti kun kansallispuiston säännöt sen mahdollistavat.

Nousumetrejä!

Jotta homma ei kävisi liian helpoksi, reitin alku käy keräämässä tutut nousumetrit Kaunispäältä, Palopäältä ja Urupäältä. Kaunispäälle noustaan tuttua reittiä, ja ensimmäiset kaksi kilometriä ajetaan etuauton perässä. Magneettimäen päältä kurvataan takaisin kohti Saariselkää, ja ensimmäinen huolto on kisakeskuksessa. Kisakeskuksen huollosta kannattaa ottaa mukaan riittävästi energiaa ja tarvittavat pyörän huoltovälineet. Seuraava järjestäjän huolto on nimittäin vasta Luulammella.

Vellinsärpimän lenkki liikkuu alueella, jossa kännykän kuuluvuus on olematon ja erämaa osaa olla armoton. Kaveria pitää auttaa aina.. Mutta etenkin tällaisella alueella, jossa kännykkä ei kuulu oletamme että osallistujat varautuvat reitille asiaankuuluvasti ja kaveria autetaan. Emme myöskään pidä itsestäänselvyytenä kansallispuiston poluilla liikkumista, joten luonnon kunnioitus on ensiarvoisen tärkeää, jotta voimme nauttia kansallispuiston poluista myös tulevaisuudessa! Eli toivomme, ettei reiteiltä löydy yhtään roskaa kisan jälkeen! Deal?!?

Kohti kansallispuistoa

Maalialueen varvauksen jälkeen, reitti etenee pääosin nopeaa ja kohtalaisen tasaista uraa pitkin kohti Luttotupaa. Hieman ennen Luttoa reitti siirtyy Urho Kekkosen kansallispuistoon ja samalla maasto muuttuu hitaammaksi. Aluksi reitti on kangaspohjaista mönkijän uraa, ja Vellinsärpimän tuvan jälkeen polku muuttuu kapeammaksi. Saatat luulla, että maasto on tasaista, mutta oikeasti reitti nousee tasaisesti monen kilometrin ajan. Hivuttava piilonousu selittää jaloissa ilmenevät hyytymisen tuntemukset. 🙂

Ennen Taajoslaavua polku kurvailee pienien idyllisten lampien välissä, ja lopulta mutkittelee loivaa alamäkeä kohti Taajoslaavua. Taajoslaavulta reitti jatkuu pääosin tasamaalla hienoa single-trackia avarassa mäntymetsässä. Välillä polku ylittää pieniä puroja, ja viimeiset pari kilometriä Luulammen tuvalle taittuu nopeaa hiekkatietä pitkin.

Lisää nousumetrejä!

Luulammella on järjestäjän huolto, mutta omaa huoltoa sinne on vaikeampi järjestää. Huollon jälkeen reitti jatkaa kohti Kiilopään nousua. Ettei kukaan pääsisi liian helpolla, Kiilopäälle kiikutaan kapeaa ja hienoa polkua pitkin. Jos liikenteessä vähemmän kiireisellä aikataululla, Kiilopään huipulla on hieno paikka pitää ylimääräistä maisemataukoa. Huipulta Kiilopäälle lasketellaan vauhdikkaasti polkua pitkin.

Kiilopäällä on hyvä paikka oman huollon järjestämiseen. Kiilopäältä edetään perjantailta tuttua reittiä pitkin Niilanpään poroerotuspaikalle ja sieltä kohti Ruijanpolkua.

Ruijanpolku

Kiiloselässä reitti kurvaa Ruijanpolulle, jota on edessä yli 8km! Ruijanpolku on pääosin helppoa neulaspolkua, mutta on siellä matkalla jokunen kivi ja juurikin. Kiilopään tienylityksessä on kolmas järjestäjän huolto. Ruijanpolku loppuu Laanilaan, ja siitä reitti jatkaa perjantailta tuttua reittiä kohti Iisakkipäätä ja maalia.

Alkuun


Etappi 3: 50km

Kolmannen etapin reitille olemme koonneet kaikki Urho Kekkosen kansallispuiston perusosan helmet. Reitin varrelta löytyy Niilanpään poroerotusaita, Raututuntureilta Sokostille aukeava maisema, tuntureiden sylissä sijaitseva kirkasvetinen Rautulampi, Kiilopään raastava nousu ja Rumakuru. Yli puolet reitistä on kansallispuiston puolella.

Kohti Kiilopäätä

Viimeisenä päivänä lähdetään heti startista etelää kohti. Etuauto saattaa osallistujat pois kylältä ja ensimmäiset 4km taitetaan edellisiltä vuosilta tuttua latupohjaa, jonka jälkeen kurvataan Ruijanpolulle. On se jännä miten sama polku on sitten ihan täysin erilainen toiseen suuntaan ajaessa! Kaikki ne vauhdikkaat pikku alamäet on etelän suuntaan ajaessa tiukkoja pikku kinkamia, joiden ajaminen vaatii väsyneiltä jaloilta lähes ylitsepääsemättömiä ponnisteluja. Tällä osuudella ylitetään myös Kiilopääntie, jossa on mahdollista järjestää omaa huoltoa. Kiilopääntien ylityksen jälkeen reitti siirtyy Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Kiiloselän ylityksen jälkeen reitti kurvaa pois Ruijanpolulta perjantailta tutulle kärrytielle kohti Niilanpäätä. Niilanpään poroeruspaikalla on järjestäjän huolto. Seuraavaa huoltomahdollisuus on vasta paluumatkalla Kiilopäällä, joten tankkaus kannattaa hoitaa Niilanpäällä.

Tunturiin

Niilanpäältä reitti suuntaa avotunturiin. Raututuntureilla edetään leveää, mutta kivikkoista uraa kohti Rautulampea. Reitti on eroosion vuoksi leveä, eikä me haluta leventää reittiä entisestään, joten ajathan reitin kuluneella osalla. Niin ja muistathan mitä siitä roskaamisesta on puhuttu… 🙂

Raututuntureilta kansallispuiston suuntaan avautuu ehkä Saariselän hienoimmat maisemat. Kirkkaalla säällä horisontissa erottuu muun muassa UK-kansallispuiston korkein tunturi Sokosti, ja kaukaisimmat huiput ovat Venäjän puolella rajaa. Vaikka maisemat on hienot, kannattaa katse pitää etenkin alamäissä maastossa, sillä avontunturista löytyy kivi poikinensa. Rengasvalinnassa kannattaakin painottaa kestävyyttä painon sijaan.

Rautulammelta pohjoiseen

Kirkasvetisen Rautulammen ohitettuaan reitti jatkaa laakson pohjaa pitkin kohti Kiilopäätä. Laakson pohjalla kulkeva hiekkapohjainen polku mutkittelee pienten lampien ja purojen rannoilla. Raututuntureiden kiikkumisen jälkeen polku rullailee mukavasti loivaa alamäkeä kohti Luulampia. Huomaathan että laaksoissa on katvealueita, joissa ei ole kännykkäkuuluvuutta. Tämä kannattaa ottaa huomioon etapille valmistautumisessa.

Kun polku tulee Luulammen ja Kiilopään väliselle latupohjalle, reitti kurvaa vasemmalle kohti Kiilopään nousua. Kuten niin monesti aiemminkin Saariselällä, latupohja on harhaanjohtava nimitys. Alussa ura on leveähkö kärrytie, mutta mitä ylemmäs tunturiin kiikutaan, sitä kapeammaksi polku muuttuu. Avotunturissa edetään hienoa mutkittelevaa single-trackia. Tässä vaiheessa etappikisaa nousu saattaa jo alkaa tuntua melko pitkältä ja jyrkältä.

Rumakuru

Kiilopäällä on toinen järjestäjän huoltopiste ja erinomainen mahdollisuus omaan huoltoon. Kiilopäältä otetaan suunnaksi Rumakuru, ja sinne edetään kapeaa hiekkapohjaista reittiä lähes koko matkan avotunturissa. Matkalla Rumakuruun vastaan tulee myös muutama kivikkoisempi paikka, joten vielä kannattaa olla tarkkana. Rumakurun tuvalta jatketaa nopeaa hiekkatietä kohti Saariselkää, ja ”neljän ladun risteyksessä” reitti yhtyy aiemmilta päiviltä tutulle loppureitille.

On se jännä juttu, miten Iisakkipää on parissa päivässä jyrkentynyt näin kovasti.. 🙂

Hissien ala-asemalta voi laittaa viimeisetkin voimanrippeet peliin – maali on jo lähellä!

Onneksi olkoon! Olet selviytynyt haasteesta!

Alkuun